Tänään meillä oli aika rento päivä. Aloitimme musiikilla, jossa suurin osa ajasta meni siihen, että kuuntelimme Elvistä. Se oli oikeastaan tunnista biisi -tietokilpailu, jonka minä [yllätys] voitin. Ei ollut kovin vaikeaa päätellä niiden kahden biisin nimiä, joita en ollut kuullut, kun biiseissä hoettiin juuri niitä. Little less conversation oli ainoa, jota en saanut paperille.
Musiikintunnin jälkeen meidät siirrettiin biologianluokkaan, jossa luokanvalvojamme johdolla odottelimme, että koulun salissa järjestettävät sikainfluenssarokotukset, joista tuli ensimmäinen tieto vasta eilen, alkaisivat. Luonnollisestikin meitä edeltävillä luokilla oli jotain sähellystä, mikä myöhastytti meidän vuoroamme. Tämän lisäksi meitä ennen piti olla opettajamme saaman aikataulun mukaan ainakin kolme luokkaa.
Minä sitten turhautuneena tokaisin vieressäni istuneelle Jennylle, että 'jos me oltaisiin älykkäitä, nii me käytettäs tää aika sen joulujuhlan suunnitteluun.'
Opettaja ilmeisesti kuuli sanani, ja niinpä saimme edistettyä joulujuhlanumeroamme.
Rokotus ei ollut millään tavalla kauhea, mutta joillekin se selvästikin tuotti ongelmia. Itse olin ja olen edelleen sitä mieltä, että jos ihmisillä ai olisi sitä järkyttävää tarvetta paisutella kaikkea 'kamalaa', niin tuskin kenellekään olisi tullut mitään hankaluuksia.
(Omasta näkökulmastani kaikenlainen tuollaisen pelkääminen on ihan turhaa. En jaksa selittää miksi ajattelen näin, koska en oikeastaan näe mitään selitettävää.
Puhun tässä tietenkin itseäni vähän pussiin, koska lääkäriin minun sitä tarvitessa en suostu lähtemään en kirveellä en moottorisahalla. Tässä tietenkin avainsana on lähteminen, rokotukset näes tuotiin kouluun. Ei minulla mitään lääkäreitä vastaan ole, mutta en pidä lääkäriin menemisestä.)
Puli minuuttia kestäneen rokotuksen saamisen jälkeen meidän piti olla salin puoliskoon tehdyssä 'lepotilassa' puoli tuntia.
Minä makasin lattialla ja kuuntelin musiikkia.
Tämän jälkeen meillä oli biologiaa, sitten oli opoa ja sitten englantia. Kirjoitan englanninsijaisesta, kunhan saan hänestä enemmän irti.
Koulun jälkeen teimme Tiian kanssa täydellisen hedelmättömän shoppailukierroksen keskustassa.
Ja vox miryan puolella televisiota ja internetti-ilmiöitä.
// Lisää klo 21:24. Just muuten vaihtu 25:ksi kun katoin aikaa.
Joo. Vasen käsivarteni tekee kuolemaa. Rokotus ei tuntunut missään sitä otettaessa ja vasta kuuden aikaan (mitä, kuusi ja ½-seitsemän tuntia rokotuksesta?) alkoi pistoskohta tappamaan. Nyt kirjoitan tätä selkä tavallistakin vinommassa, kun yritän välttää vasemman ylä-käsivarren (mitä on bicep suomeksi? hauis vai haulis? *epävarma/nolo*) jännittämistä.
Jos se oikeasti menisi niin, niin minulla voisi olla kuumettakin, vaan eipä mittari ikinä suostu ylittämään 36.jotain astetta. Uskon (taas kerran, juu. *) että se kuumeen nousukin voi olla niistä aivoista kiinni - jos uskoo että niin käy niin niin myös käy.
Enpä tiedä onko sitä tieteellisesti todistettu, mutta oman kokemukseni mukaan, jos oikein uskoo, että vaikka 'minulla on paha olo', niin se paha olo kyllä tulee. Paha olo esimerkkinä on tietenkin aika köyhä, koska eikös se ole ihan ilmeistä, että niin käy. (Juu. Kieliopillinen välikommentti. Eikö vain, että edellinen virke tulee lopettaa pisteeseen eikä kysymysmerkkiin, koska virkkeen päälause 'blaa blaa ... on aika köyhä' ei ole kysymyslause? Vai mitä oikeen häh?)
Hyviä asioita ajatellessa mielikin paranee, mutta ei me mitään jeesuksia olla, jos käsitätte mitä tarkoitan.
Oikeastaan taidan olettaa, että ette käsitä, mutta en anna sen häiritä itseäni.
* Sanoin juuri Tiialle kun istuskelimme Kaisaniemen metroasemalla (damn you, Rautatientori), ettei minulta oikeastaan pitäisi ikinä kysyä mitään, mihin ei ole yhtä oikeaa jollain säännöllä määrättyä vastausta (kuten matematiikassa, fysiikassa, kieliopissa ja näissä), koska jostain syystä** minulla on paha tapa keksiä selitys vähän kaikelle.
**Isä. Selitti/tää minulle aina kaiken juurta jaksain. Tai ehkä minulla on tarve selittää
Jos tästä vielä jatkan, niin vaikeaksi menee.
Oi ja tänään tuli Tiede. En vielä lukenut kokonaan (koska ah rakastuin Big Bang Theoryyn ja haluan katsoa ne jaksot, jotka olen telkkarista missannut), mutta lyhyehkö artikkeli multiversumeista piti lukea.
Olisiko upeaa, jos niiden olemassaolo pystyttäisiin todistamaan vielä minun elinaikani aikana? Vastaus: Kyllä.
Nyt voin vedota tuohon artikkeliin, jos et:n opettajani sössötää jotain koevastauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti