she came to me one morning

Pitkästä, pitkästä aikaa koululiikunta oli hauskaa. Oltiin muutaman hengen porukalla laskemassa Kesoilin mäkiä, ja vaikka varpaat vähän jäätyivät, niin oli se kivaa.

tänään koulun jälkeen kävin Sofian kanssa kaupassa, jo mukaan lähti aika mahtieväät.

Kaikesta tästä oikeastaan kuuluu kiitos Tiialle, joka ehdotti lihapiirakkaa (jota ei kuvassa muuten näy kaikkien päällysteiden ja lisäkkeiden alta), kun ruotsintunnilla valitin nälkää ja ihmettelin, mitä söisin.
Jos olisin valinnut munariisipasteijan, kakkosvaihtoehdon, ei ehkä olisi ollut ihan näin prameata.

not one was aware of the fire that burned

Selvästikin tänne kirjoittamisen tarve iskee silloin kun asiat eivät ole kaikkein persikoimmillaan. Olisi ihana kirjoittaa tänne sellainen hyvän olon happypostaus, mutta enpä tiedä mistä sitä tuollaisen sitten repäisisi.

Torstaina kävimme koulun kanssa Kontulan metrokappelissa aidsvalistuksessa, jonkalaisessa muistelisin käyneeni ala-asteenkin aikana. Tämä jälkeen kaikkien tuli palata kouluun, mutta minä ja pari muuta kuningasta jäimme odottelemaan että Itäkeskuksen lukion esittely/avoimet ovet -päivä käynnistyisi. Ei ollut mitenkään ihanan ihmeellisen tuntuinen, kaksi asiaa lähinnä vetävät minua sinne: kielilinja ja alhainen keskiarvo (alhainen keskiarvo siksi, että siellä olisi helpompaa loistaa). Yhdeksäs päivä käyn katsastamassa Norssin, ja maaliskuussa siiten pitää päättää, että missä järjestyksessä näihin paikkoihin oikein hakee.
Tämän jälkeen - oi hemmetti, kirjoitinko tästä jo? Samperi, tästähän tuli jo kirjoitettua. Sen siitä saa kun on liikaa tavaraa liikenteellä aivoissa.

Perjantaina kävin Anttilassa, Jenny nimittäin ilmoitti, että sieltä löytyy kuudella eurolla Shaun of the Dead DVD, jota olen jo jonkin aikaa etsiskellyt. En tiedä oliko ostamani leffa viimeinen kappale, mutta olin todella iloinen saadessani sen ostettua.
Hot Fuzz kun sitten löytyisi jostain...

Minua masentaa taas, mutta hiukan eri tavalla kuin aiemmin. En ole ehkä ihan niin pahalla päällä kuin yleensä, vaan jossakin [saamattomuuden, paineiden, väsymyksen ja nälän sekoituksen] sekä [hyvän musiikin, upean katsottavan (niin kuin, tuota, Mythbusters?) ja tietoisuuden siitä, että olen syönyt viime aikoina paljon hedelmiä ja aion jatkaa samaan mallin] välillä.

Kuten olen jo kerta toisensa jälkeen sanonut, uusi englanninopettajamme on hyvä. Viime perjantaina hän kävi keskustelua erään luokkalaisen kanssa siitä, miksi hän ei ole antanut meille kappalekohtaisia sanalistoja opeteltavaksi koetta varten. Hänen mielestään sanoja on näes parempi opiskella niiden oikeissa yhteyksissä, eikä listana irrallisia sanoja.
Koe on kai ensi- tai ensiensiviikolla, ja koska olemme nyt kirjoittaneet artikkeleita ryhmän omaan lehteen (joka tulee olemaan sanalla sanoen hirveä), ei kokeeseen tule esseetehtävää, mikä harmittaa minua suuresti, koska vaikka kirjoitukseni ovat ihan laadukkaita, ne ovat käytännössä pelkkää sontaa, sisällöllisesti ainakin.

Tears stream down your face tai jotain

No nyt olisi sitten masennusta liikkeellä.
Tänään koulun aikana/sen jälkeen kävin tutustumassa Itäkeskuksen lukioon. Ei ollut mikään sen kummoisempi, lähinnä se kielilinja houkuttelisi. Odottelen sitä tutustumiskäyntiä Norssiin, se kun on tällä hetkellä hakemislistan kärjessä.
Koulukierroksen jälkeen kävin Tiian ja Sofian kanssa syömässä, ja jotenkin siinä sitten onnistuin hankkiutumaan pahalle päälle. Ei missään nimessä tyttöjen vika, vaan luultavasti ihan omien korvieni välissä.
Nyt sitten masentaa vähän kaikki. Toivoisin pääseväni kesällä kielimatkalle Skotlantiin, mutta se vaatisi vähän aktiivisuutta minun puolestani, ja muuta.
Että nyt sitten olen pahalla päällä.
Aloitin katselemaan erästä uutta tv-sarjaa (mutta siinä on kai vain 8 tmv osaa, eli ei mene pitkään kun sen saa kahlattua läpi) - siitä tuo viime postauksen 'Tennantin katselu'.
Tämän pitäisi oikeastaan mennä LJn puolelle, mutten jaksa kirjoittaa sinne. Jenny nimittäin tekstasi, että Anttilasta löytyy Shaun of the Deadia 6lla eurolla. Aion huomenna mennä katsomaan, mutta minun onnellani sieltä on kaikki viety. Aikaisemmin kun olen yrittänyt sitä etsiskellä niin ei ole sattunut silmään.
Tuntuu jotenkin niin luuserilta - vaikka minä olen oikeastaan rutto - valitella tällaisia (taas tuo) mutta kun eihän sitä ikinä tiedä, nimittäin juuri tästä masentuneisuudesta. Itse käytän hyväksi teini-iän tuomaa vapautta angstailla, mutta voihan se olla, että sitten onkin 'oikeasti' masentunut.
Ei sillä, että minua saisi ikinä käymään missään terapiassa. Sitä vain, että luulen omien aivojeni hyväksyvän vaikka sitten placebolääkityksen (eli c-vitamiinia naamaan, tai jotain sokereita, yeah!) jos diagnoosi tehtäisiin.
En jaksa.
En vain jaksa selittää.
Onko vähän tyhmää?

// hei BTW uudet värit ulkoasussa, nyt synkassa LJn värien kanssa!

///No nyt on äiti kotona ja saadaan jonkin verran hommaa edistettyä.

Niin pä niin

Uaah. Vituttaa vähän. Ei edes saatana David Tennantin kattelu auta saatana.

Perkele.

kuuntelen BBC Scotlandin radiopodcasteja

Taas on ollut vähän väliä tässä päivittämisessä.
Sunnuntai. Tämä oli taas sellainen elokuvaviikonloppu. Tiia, Sofia, Jenny ja Helmi olivat paikalla ja katselimme vaikka mitä.
En tiedä pitäisikö tähän tunkea jotain kuvia, kaikki kun olivat verkkari-yöpaita-asuissaan aika hemmetin edustavan näköisiä.

Englanninopettaja antoi minulle lainaan jonkin Hemingwayn kirjoista, jota voin nyt sitten tunneilla lueksia. Perjantaina vapaa-aika meni kyllä aika lailla lagaamiseen - pää oli vähän kipeä, joten istuin vain tuolissa ja nukahtamisen estona pyörittelin kynää sormissa.

Olen kipeä. Keskiviikosta asti on ollut yskää, perjantaina alkoi aivastelu, joka on sitten jatkunut koko viikonlopun, ja nyt tulee räkää niin kuin keitinvettä spagettia täynnä olevasta läviköstä.
Pyytelin tytöiltäkin anteeksi useamman kerran, he kun mitä luultavimmin ovat saaneet myös tartunnan.

Vanhemmille lähti sana kielimatkatoiveesta. Ei vaikuttanut kovin kalliilta tuo peruspaketti, mutta siihen tietenkin tulee kaikenlaista lisää, että tiedä häntä.
Kyllä mielestäni peruskoulun lopetusta pitäisi jotenkin juhlistaa.
Voisi myös kuvitella että tämä pistäisi säästämään sieltä ja täältä - en taida jaksaa selostaa tämän tarkemmin.

Kirjoitinko jo äidinkielen murre-kirjoitelmastani? No eipä siitä muuta, kuin että kymppi tuli. Ei varmaan olisi mennyt yhtä hyvin, ellen olisi sitä täällä kirjoittaessani kävellyt äidin luokse ja sanonut 'Hei, jutellaan murteista.' Sinänsä ihanaa, kun noin voi tehdä. Hankala minun on joitain luokkalaisiani kuvitella yrittämässä samaa.

Ei kovin, tuota, yhtenäinen kirjoitus.

Ei ole ollut oikein intoa päivittää. Koulu on tavallisen masentavaa (erityisesti juuri tällä hetkellä, huomenna kun on luistelua). Muuten menee ihan hyvin. Ennen lomaa kirjoitettu äidinkielenaine oli kympin arvoinen, ja uusi englanninopettaja on hyvä.
Ensimmäinen läksymme oli kirjoittaa vastaus hänen itsensäesittelykirjeeseensä (huhhuh), ja minähän kirjoitin. Lyhyt tuli, mutta yritin mahduttaa yhdelle A4lle tarpeeksi tavaraa. Ihan laatukamaa myös, vaikkei mitenkään erityisen virallisen kuuloista. Ilmeisesti opettaja oli minun kirjeeni jo ehtinyt täksi päiväksi lukemaan, sillä hän pyysi minua jäämään tunnin jälkeen luokkaan, ja siellä sitten ehdotti, että vaikka lukisin jonkin kirjan ja kirjoittaisin siitä jonkun pätkän, koska 'kaikilla on oikeus oppia' - mikä sopii vallan mainiosti, varsinkin kun saan jättää tylsiä kirjan tehtäviä tekemättä.
Hänellä oli kuulemma ollut koulussa samanlaisia vaikeuksia.
Tämän lisäksi hän pukeutuu - en sano tyylikkäästi, mutta silmää miellyttävästi.

Viikonloppua odotellessa, silloin nimittäin varmaankin ennästysmäärä upeaa väkeä ja elokuvia, jees.

saa oide boku to isshou ni

Nojuu. Hah. Kuulostaa siltä, kuin jokin sekä nojaisi että venyisi.

No, niin. Ei ole sen ihmeempiä tullut tehtyä. Tänään olin Tiialla valokuvausmiitissä. Sen lisäksi on loma ollut lähinnä tietokonetta ja televisiota.

Hiukan köyhät antimet. Kylmää kanaa ja pikkelssiä. Vaikka huomattavasti vähemmän kuin tuolla toisella puolella, kyllä täälläkin nuo populaarikulttuuriviittaukset onnistuvat.

Siinäpä se taisikin olla.

Äh ei jaksa. Nyt on 2010 ja joo, se on helppo kirjoittaa koneella, mutta käsin varmaan ihan hirveää.
En jaksa selostaa mitään.

Ei kun oikeesti kaikki on ihan blaah.