No jo on masentavaa tekstiä tänne suoltunut muutamalla viime kerralla. Nyt, luultavasti noin kuukauden poissaolon jälkeen, tuli pieni halu kirjoittaa jotain, ja niinhän tässä koko ajan näyttäisi tapahtuvan.
Livejournalin puolelle on tullut/tulee pitkät pätkät kaikenlaista mielenkiintoista, tänne vain laitan, että peruskoulu alkaa olemaan pikkuhiljaa ohi, viimeiset kokeet rutistetaan tällä viikolla, ja luokanvalvojamme sanoi katsovansa kahden viimeisen viikon poissaolot läpi sormien.
Pitkän, kylmän ja (enimmäkseen) kauniin valkoisen talven aikana oli mukavasti ehitnyt unohtaa, kuinka inhottavia aurinko, lämpö ja kesä ovatkaan - luitte aivan oiken: inhoan kesää.
Kahdenkymmenen asteen _helteessä_ on ikävää pitää montaa kerrosta vaatetta päällä, ja itse kun olen hieman varautunut tuon paljaan pinnan kanssa, niin lämpöön totutteleminen on ollut sanalla sanoen ja täydellisen liiottelematta, tuskallista.
Lyhyt, ytimekäs, täynnä asiaa.
tiistai 18. toukokuuta 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010
Olen ollut vähän kipeänä. Kipeänä ja allapäin. No en ehkä varsinaisesti allapäin, sehän kuulostaa siltä kuin olisin surullinen. Väsynyt ja masentunut kuvaavat ehkä paremmin.
En jaksaisi kirjoittaa. Jotenkin tämä paikka ei ole inspiroiva. LJn puolelle tekstiä suoltuu kyllä suuret määrät, mutta tänne? En edes muista mitään mielenkiintoisia tapahtumia viimeisen ~kahden viikon ajalta.
Ja tuolla toisella puolella? Musiikkia, elokuvia, televisiota, loputtomasti.
Mutta siitähän sen näkee, mitä elämäni on. Elämäni on tätä tietokoneella notkumista ja noita edellämainittuja asioita, ei niinkään sosiaalisia tapahtumia tai muuta mukavaa, mistä täällä puhelisin.
Olen ollut poissa koulusta.
Koulu on tylsää. Uusi matematiikanopettajmme on sukka ja tämänhetkinen aihe on ihanan avaruusgeometrian jälkeen puuduttava.
En tiedä mitä väki on tehnyt englannintunneilla, mutta jotenkin epäilen, ettei se ole mitään kovin loistokasta.
Maantieto tulee luultavasti olemaan todella tylsää.
Viime postauksessa sanoin, että olin jättänyt yhden jutun julkaisematta kahdesta syystä ja että toinen niistä oli, että se oli lievästi sanottuna huonoa masentelutekstiä.
Tämänkin voisi jättää postaamatta. En ole sanonut mitään tarpeellista. Jos netti ei toimisikaan...
En jaksaisi kirjoittaa. Jotenkin tämä paikka ei ole inspiroiva. LJn puolelle tekstiä suoltuu kyllä suuret määrät, mutta tänne? En edes muista mitään mielenkiintoisia tapahtumia viimeisen ~kahden viikon ajalta.
Ja tuolla toisella puolella? Musiikkia, elokuvia, televisiota, loputtomasti.
Mutta siitähän sen näkee, mitä elämäni on. Elämäni on tätä tietokoneella notkumista ja noita edellämainittuja asioita, ei niinkään sosiaalisia tapahtumia tai muuta mukavaa, mistä täällä puhelisin.
Olen ollut poissa koulusta.
Koulu on tylsää. Uusi matematiikanopettajmme on sukka ja tämänhetkinen aihe on ihanan avaruusgeometrian jälkeen puuduttava.
En tiedä mitä väki on tehnyt englannintunneilla, mutta jotenkin epäilen, ettei se ole mitään kovin loistokasta.
Maantieto tulee luultavasti olemaan todella tylsää.
Viime postauksessa sanoin, että olin jättänyt yhden jutun julkaisematta kahdesta syystä ja että toinen niistä oli, että se oli lievästi sanottuna huonoa masentelutekstiä.
Tämänkin voisi jättää postaamatta. En ole sanonut mitään tarpeellista. Jos netti ei toimisikaan...
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
She can kill with a smile
Taas on ollut taukoa, mutta ei mitenkään tarkoituksella. (Nyt tulee sitten vähän pidempää settiä.)
Oikeastaan tarkoituksenani oli päivittää jossain välissä, minulla oli kaikki kirjoitettunakin ja muuta, mutta netti ei sattunut ratkaisun hetkellä toimimaan (johtuu muuten siitä, että nyt käytössä on DNAn mokkula, joka vähän tuntuisi välillä kaatuilevan), joten päätin jätää postaamatta (osatekijänä myös se, että kyseinen teksti oli aikamoista teiniangstisontaa).
Koulussa viimeisien vetely lähenee uhkaavaa vauhtia. Viides ja viimeinen jakso alkaa maanantaina kahden viikon päästä, iloisesti liikuntatunneilla kahdeksasta kymmeneen.
Nyt tämän jakson ollessa lopussa meillä on taas ollut paljohkosti kokeita. Tavallisten kokeiden lisäksi ovat tietysti yhdeksäsluokkalaisten valtakunnalliset, joista äidinkieli on jo suoritettu (meni vähän niin ja näin, sain kahdeksikon, mutta luokan tasoon suhteutettuna se oli parhaimmistoa. Luokallamme kukaan ei saanut kiitettävää, kahdeksaisia oli neljä, seitsemäisiä muistaakseni kymmenen ja kuutoisia kaiketi yhdeksän. Tai jotain. [Tämän lisäksi äidinkielenopettajamme tuli minulle varta vasten kertomaan {/ohitse kävellessään mainitsi}, että oli harmissaan siitä, kuinka minulta oli jäänyt yksi tehtävä vähän puolitiehen. Jotenkin se paransi päivääni, vaikka aihe ei ollutkaan se ihanin mahdollinen]).
Äidinkielessä vähän valoisampi asia oli kauan sitten tehdyn Kalevala-kansion tämänviikkoinen palautus. Itse pelkäsin pahinta (vaikka se ei ole mitenkään epätavallista, kuuluuhan elämänohjeeni seuraavasti: "Odota pahinta; et pety koskaan ja joskus saatat yllättyä iloisesti."), mutta mitä vielä. Tietokoneella noin neljässä päivässa koottu kyhäelmä, josta moni tehtävänannoisssa pyydetty asia puuttui, toi minulle kiitettävän, 10-:n nimittäin.
Opettajan kommenteissa kehuttiin kahta 'oivaltavaa'sarjakuvaa, jotka tein työtä varten (niiden tekemiseen meni yksi päivä noista neljästä) sekä taitavasti kirjoitettuja ja hienostai laadittuja asiatekstejä.
Lisäksi äidinkielessä tässä jaksossa jokaisen luokkalaisemme tulee pitää onnittelupuhe ennalta määrätystä aiheesta sattumanvaraisesti valitulle luokkatoverille, ja minä pidin puheeni tiistaina.
En valmistatunut puheeseen mitenkään (hatustahan nämä tällaiset vedetään) vaikka aikaa olisi ollut nyt jo kuukausi tai puolitoista - ja minun oli jopa keksittävä aihe lähes kokonaan itse: "Luokkalaisesi on valittu vuoden ______." Niin miksikä?
Hautausurakoitsijaksi, siihen minä päädyin.
Onnittelupuheen lisäksi jokaisen on pidettävä lyhyt kiitospuhe kun heitä onnitellaan, eikä minun vuoroni tässä ole vielä tullut. Odotan kyllä innolla.
Näytön paikka on muissakin aineissa. Yläasteen viimeinen elämänkatsomustiedon tuntini oli tänään. Palautimme kulutukseen ja kierrätykseen liittyneet projektityöt (jonka tein alusta loppuun viime yönä 22:30 ja 00:30 välillä) ja sitten juttelimme tulevaisuudesta lopun tunnista. Opettajamme jäi tänään myös äitiyslomalle, joten tunnelma oli - jos ei suoranaisen haikea, niin jotenkin vähän masentava. (Masentuvuus syntyy oikeastaan siitä, että ETn opettajani on myös luokkani matematiikanopettaja, joten ensi jakson ja samalla yläasteen viimeiset matematiikat meille opettaa joku tuntematon henkilö).
Mainittava on myös, että tämä äitiyslomalle jäänyt opettaja oli neljäs niin tekevä naisopettajani yläastetaipaleeni ajalta, ja avaikkei hän ollut ainoa, joka lahjoi meitä karkeilla (Fazerin konvehteja: Geisha matematiikan tunnilla ja Sininen ja Geisha ETssä.), oli hän ainoa joka viitsi hyvästellä luokkamme sopivalla tavalla ja toivottaa meille onnea ja menestystä tulevaisuuteen (tai näin minusta tuntuu - hän on nimittäin ollut yksi upeimpia opettajiani yläasteen aikana).
Kaiken tämän lisäksi aika painaa päälle, täytän nimittäin kuusitoista kuuden päivän päästä. Tässä vaiheessa tuntuu (ja tiedän muuten, etten ole ainoa, joka näin tuntee), että kuusitoista on turhin ikä ikinä. Juhlat olisivat maananataina ja tsuikkelsson täällä pitisi siivota.
Tämän lisäksi olen vähän jännittynyt siitä, mitä kaikki sanovat hiuksistani. (Itse rakastan.)
+ Jotenkin on järjettömän ihanaa, kun pääsee jakamaan muille jotain, mitä rakastaa.
/jääköön mysteeriksi.
Oikeastaan tarkoituksenani oli päivittää jossain välissä, minulla oli kaikki kirjoitettunakin ja muuta, mutta netti ei sattunut ratkaisun hetkellä toimimaan (johtuu muuten siitä, että nyt käytössä on DNAn mokkula, joka vähän tuntuisi välillä kaatuilevan), joten päätin jätää postaamatta (osatekijänä myös se, että kyseinen teksti oli aikamoista teiniangstisontaa).
Koulussa viimeisien vetely lähenee uhkaavaa vauhtia. Viides ja viimeinen jakso alkaa maanantaina kahden viikon päästä, iloisesti liikuntatunneilla kahdeksasta kymmeneen.
Nyt tämän jakson ollessa lopussa meillä on taas ollut paljohkosti kokeita. Tavallisten kokeiden lisäksi ovat tietysti yhdeksäsluokkalaisten valtakunnalliset, joista äidinkieli on jo suoritettu (meni vähän niin ja näin, sain kahdeksikon, mutta luokan tasoon suhteutettuna se oli parhaimmistoa. Luokallamme kukaan ei saanut kiitettävää, kahdeksaisia oli neljä, seitsemäisiä muistaakseni kymmenen ja kuutoisia kaiketi yhdeksän. Tai jotain. [Tämän lisäksi äidinkielenopettajamme tuli minulle varta vasten kertomaan {/ohitse kävellessään mainitsi}, että oli harmissaan siitä, kuinka minulta oli jäänyt yksi tehtävä vähän puolitiehen. Jotenkin se paransi päivääni, vaikka aihe ei ollutkaan se ihanin mahdollinen]).
Äidinkielessä vähän valoisampi asia oli kauan sitten tehdyn Kalevala-kansion tämänviikkoinen palautus. Itse pelkäsin pahinta (vaikka se ei ole mitenkään epätavallista, kuuluuhan elämänohjeeni seuraavasti: "Odota pahinta; et pety koskaan ja joskus saatat yllättyä iloisesti."), mutta mitä vielä. Tietokoneella noin neljässä päivässa koottu kyhäelmä, josta moni tehtävänannoisssa pyydetty asia puuttui, toi minulle kiitettävän, 10-:n nimittäin.
Opettajan kommenteissa kehuttiin kahta 'oivaltavaa'sarjakuvaa, jotka tein työtä varten (niiden tekemiseen meni yksi päivä noista neljästä) sekä taitavasti kirjoitettuja ja hienostai laadittuja asiatekstejä.
Lisäksi äidinkielessä tässä jaksossa jokaisen luokkalaisemme tulee pitää onnittelupuhe ennalta määrätystä aiheesta sattumanvaraisesti valitulle luokkatoverille, ja minä pidin puheeni tiistaina.
En valmistatunut puheeseen mitenkään (hatustahan nämä tällaiset vedetään) vaikka aikaa olisi ollut nyt jo kuukausi tai puolitoista - ja minun oli jopa keksittävä aihe lähes kokonaan itse: "Luokkalaisesi on valittu vuoden ______." Niin miksikä?
Hautausurakoitsijaksi, siihen minä päädyin.
Onnittelupuheen lisäksi jokaisen on pidettävä lyhyt kiitospuhe kun heitä onnitellaan, eikä minun vuoroni tässä ole vielä tullut. Odotan kyllä innolla.
Näytön paikka on muissakin aineissa. Yläasteen viimeinen elämänkatsomustiedon tuntini oli tänään. Palautimme kulutukseen ja kierrätykseen liittyneet projektityöt (jonka tein alusta loppuun viime yönä 22:30 ja 00:30 välillä) ja sitten juttelimme tulevaisuudesta lopun tunnista. Opettajamme jäi tänään myös äitiyslomalle, joten tunnelma oli - jos ei suoranaisen haikea, niin jotenkin vähän masentava. (Masentuvuus syntyy oikeastaan siitä, että ETn opettajani on myös luokkani matematiikanopettaja, joten ensi jakson ja samalla yläasteen viimeiset matematiikat meille opettaa joku tuntematon henkilö).
Mainittava on myös, että tämä äitiyslomalle jäänyt opettaja oli neljäs niin tekevä naisopettajani yläastetaipaleeni ajalta, ja avaikkei hän ollut ainoa, joka lahjoi meitä karkeilla (Fazerin konvehteja: Geisha matematiikan tunnilla ja Sininen ja Geisha ETssä.), oli hän ainoa joka viitsi hyvästellä luokkamme sopivalla tavalla ja toivottaa meille onnea ja menestystä tulevaisuuteen (tai näin minusta tuntuu - hän on nimittäin ollut yksi upeimpia opettajiani yläasteen aikana).
Kaiken tämän lisäksi aika painaa päälle, täytän nimittäin kuusitoista kuuden päivän päästä. Tässä vaiheessa tuntuu (ja tiedän muuten, etten ole ainoa, joka näin tuntee), että kuusitoista on turhin ikä ikinä. Juhlat olisivat maananataina ja tsuikkelsson täällä pitisi siivota.
Tämän lisäksi olen vähän jännittynyt siitä, mitä kaikki sanovat hiuksistani. (Itse rakastan.)
+ Jotenkin on järjettömän ihanaa, kun pääsee jakamaan muille jotain, mitä rakastaa.
/jääköön mysteeriksi.
torstai 25. maaliskuuta 2010
torstai 18. maaliskuuta 2010
Lyhyesti
Aääh. En ole päivittänyt. No, en tätä puolta. LJssä sen sijaan...
Enkä taida oikeastaan jaksaa päivittää nytkään, muuta kuin, että koulu on järjettömän väsyttävää, viikonloppu on taas pyhitetty elokuville ja että maanantaina hiukset muuttuvat. (!!!. Olen innoissani ja jännittynyt ja peloissani ja iloinen, mutta en jaksa kirjoittaa mitenkään pitkästi.)
Tällaiseksi olisi tarkoitus saada:
Oi kun väsyttää.
Enkä taida oikeastaan jaksaa päivittää nytkään, muuta kuin, että koulu on järjettömän väsyttävää, viikonloppu on taas pyhitetty elokuville ja että maanantaina hiukset muuttuvat. (!!!. Olen innoissani ja jännittynyt ja peloissani ja iloinen, mutta en jaksa kirjoittaa mitenkään pitkästi.)
Tällaiseksi olisi tarkoitus saada:
Oi kun väsyttää.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Wanna say 'love your hair'
En muista milloin viimeksi, jos koskaan, olisin ollut näin väsynyt näin pitkän aikaa putkeen.
Koko viikon (tai ainakin tiistaista asti) olen ollut aivan jumalattoman väsynyt. Mikä vielä parempaa, olen oikeasti nukkunut niin kuin kuka tahansa 15-vuotias. En ole nukkunut päiväunia, olen mennyt nukkumaan kymmenen ja yhdentoista välillä ja herännyt joka päivä puoli seitsemän ja seitsemän välillä.
Ja silti koulussa keskittyminen on työn takana. Ensimmäiset tunnit menevät aivan hukkaan, kuten yleensä myös viimeiset, jotenka esimerkiksi ranska, äidinkieli ja yhteiskuntaoppi ovat varsin heikoilla.
Eikä siinä mitään, olen sinänsä ylpeä siitä, että olen kyennyt nukkumaan 'tavallisesti', mutta jos epätavallinen nukkumajärjestys, johon viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana olen tottunut häiritsee elämääni vähemmän kuin tasatahtinen unirytmi, niin jokin on kyllä vialla.
Ei ole kivaa. Koska väsyneenä mikään ei ole kivaa, eihän? Lähes koko viikon olen ollut pahalla päällä (keskiviikko oli ihan siedettävä liikuntatunneista huolimatta - kiitos Tiia) enkä ole saanut mitään tehdyksi.
Masentavaa.
Koko viikon (tai ainakin tiistaista asti) olen ollut aivan jumalattoman väsynyt. Mikä vielä parempaa, olen oikeasti nukkunut niin kuin kuka tahansa 15-vuotias. En ole nukkunut päiväunia, olen mennyt nukkumaan kymmenen ja yhdentoista välillä ja herännyt joka päivä puoli seitsemän ja seitsemän välillä.
Ja silti koulussa keskittyminen on työn takana. Ensimmäiset tunnit menevät aivan hukkaan, kuten yleensä myös viimeiset, jotenka esimerkiksi ranska, äidinkieli ja yhteiskuntaoppi ovat varsin heikoilla.
Eikä siinä mitään, olen sinänsä ylpeä siitä, että olen kyennyt nukkumaan 'tavallisesti', mutta jos epätavallinen nukkumajärjestys, johon viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana olen tottunut häiritsee elämääni vähemmän kuin tasatahtinen unirytmi, niin jokin on kyllä vialla.
Ei ole kivaa. Koska väsyneenä mikään ei ole kivaa, eihän? Lähes koko viikon olen ollut pahalla päällä (keskiviikko oli ihan siedettävä liikuntatunneista huolimatta - kiitos Tiia) enkä ole saanut mitään tehdyksi.
Masentavaa.
torstai 25. helmikuuta 2010
you can't take the sky from me
Lyhyesti.
Ostin tänään paidan, jossa on tällainen kuva:
Ja nyt ruokana:
Pitkään jo on tehnyt mieli katkarapu-majoneesi-paahtoleipiä.
Ostin tänään paidan, jossa on tällainen kuva:
Ja nyt ruokana:
Pitkään jo on tehnyt mieli katkarapu-majoneesi-paahtoleipiä.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
There's something inside your head
Lomalla taas. En usko jaksavani selitellä sen kummempia. Alun perin ei ollut ollenkaan tarkoitus postata mitään loman aikana, mutta halusin jakaa tämän yhden ostoksen teidän kanssanne.
Tosiaan, Keskisellä käytiin ja Jalokivigalleriasta tarttui tällainen mukaan. Katselin kaulakoruja ja kun tämä sattui silmään niin oli pakko ostaa. Mitä näet musteläikässä?
Tosiaan, Keskisellä käytiin ja Jalokivigalleriasta tarttui tällainen mukaan. Katselin kaulakoruja ja kun tämä sattui silmään niin oli pakko ostaa. Mitä näet musteläikässä?
torstai 18. helmikuuta 2010
you were only waiting for this moment to arrive
Jumatsuka. Jonkun aikaa päässyt kulumaan viime päivityksestä.
Tässä on ehtinyt päästä tapahtumaan kaikenlaista. Koulussa uusi jakso on alkanut ihan mukavasti.
Tiistain musiikintunti oli pitkästä aikaa oikeasti nautittava. Kirjoitimme vihkoon jotain laulamisesta ja sitten lauloimme muutamaa kappaletta, ja omasta mielestäni ainakin meno oli ihan upeaa. Eräs luokkalaisistani koki ilmestyksen ja loppupäivän toitotti sitä, kuinka musiikinopettajamme kuulemma on hyvännäköinen.
Kävin tuossa joku päivä UFFilla ostoksilla. Kaikki vaatteet olivat 3 euroa, mutta mukaan tarttui vain kaksi kappaletta:
Punainen samettinen liivi. Vähän ryppyinen, mutta nopeastikos tuollaisen silittää.
Musta nahkatakki. En niin paljoa perusta niistä maatalaahaavista (oi joi mikä määrä a-kirjaimia) pitkistä takeista, joten tällainen lyhyempi on juuri hyvä. Olen mennyt lähes koko talven vanhalla ruskealla nahkatakilla, joten tämä nyt tuo vähän vaihtelua siihen. Kuvassa ehkä vähän mölön näköinen, mutta oikeasti se näyttää aivan hyvältä. Olisi muuten maksanut 35 euroa, ellei olisi ollut juuri tuo 3 e:n tasarahapäivä.
En oikeastaan tiedä mitä muuta tähän pitäisi lisätä.
Paitsi että tänään tulee Shaun of the Dead TV:stä. Alkaa kylläkin vasta joskus yhdentoista jälkeen, mutta väliäkö tuolla.
Hiihtoloma alkaa ihan hetken päästä. Olen menossa isovanhemmille muutamaksi päiväksi.
Tässä on ehtinyt päästä tapahtumaan kaikenlaista. Koulussa uusi jakso on alkanut ihan mukavasti.
Tiistain musiikintunti oli pitkästä aikaa oikeasti nautittava. Kirjoitimme vihkoon jotain laulamisesta ja sitten lauloimme muutamaa kappaletta, ja omasta mielestäni ainakin meno oli ihan upeaa. Eräs luokkalaisistani koki ilmestyksen ja loppupäivän toitotti sitä, kuinka musiikinopettajamme kuulemma on hyvännäköinen.
Kävin tuossa joku päivä UFFilla ostoksilla. Kaikki vaatteet olivat 3 euroa, mutta mukaan tarttui vain kaksi kappaletta:
Punainen samettinen liivi. Vähän ryppyinen, mutta nopeastikos tuollaisen silittää.
Musta nahkatakki. En niin paljoa perusta niistä maatalaahaavista (oi joi mikä määrä a-kirjaimia) pitkistä takeista, joten tällainen lyhyempi on juuri hyvä. Olen mennyt lähes koko talven vanhalla ruskealla nahkatakilla, joten tämä nyt tuo vähän vaihtelua siihen. Kuvassa ehkä vähän mölön näköinen, mutta oikeasti se näyttää aivan hyvältä. Olisi muuten maksanut 35 euroa, ellei olisi ollut juuri tuo 3 e:n tasarahapäivä.
En oikeastaan tiedä mitä muuta tähän pitäisi lisätä.
Paitsi että tänään tulee Shaun of the Dead TV:stä. Alkaa kylläkin vasta joskus yhdentoista jälkeen, mutta väliäkö tuolla.
Hiihtoloma alkaa ihan hetken päästä. Olen menossa isovanhemmille muutamaksi päiväksi.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Ei millään jaksaisi. No okei joo, olen kipeä, se varmaan vaikuttaa vähän, mutta silti.
Ihan niin kuin tässä olisi oikeasti ollut mitään sanottavaakaan. Suklaata tekisi mieli, ja nyt tuli déjà vu ja sitten haluaisin katso Mythbustersia, mutta kun tulevat tauolta vasta ensi kuussa niin ei.
Ja muutenkin - tässä on taas ollut koko viikonloppu ja koko hemmetin kuukausi aikaa tehdä vaikka mitä ja nyt pitäisi saada puserrettua ulos vaikka mitä, lähinnä tuo äidinkieli vaivaa, mutta kun lisäksi pitäisi lukea biologian kokeeseen, joka on huomenna. Luulenpa etten mene kouluun muuten kuin tuon kokeenajaksi, sen verran pahalta ainakin tässä vaiheessa tuntuu.
Ihan oma syynihän se tietenkin on, kun en suostu käyttämään kuin sitä yhtä takkia, mutta vähät tuosta.
Ensi jaksossa minulla on muuten se täysi 35 viikkotuntia koulua, että juu on kivaa. Ei sentään niin kuin joillakin (muilla luokilla), että olisi neljään asti koulua, mutta joka päivä kahdeksasta kolmeen. Eikä asiaa paranna se, että kuvaamataitoa on kaiketi vain kaksi tuntia, äidinkieltä myös, sitten on matematiikkaa, biologiaa yhteiskuntaoppia ja kemiaa, joista eniten tuo kemia pelottaa, sillä vaikka ihan hyvin on tähän mennessä mennyt niin nyt se sitten kuulemma vaikeutuu, ja kun oma opettajamme on äitiylomalla niin ei voi tietää millaista opetusta sijaiselta saa.
Viime viikolla oli kokeita. Ruotsi ei mennyt mitenkään ihmeellisesti, mutta rukoilen että siitä tulee 8½, koska sillä olisi vielä ehkä jonkinlainen mahdollisuus yhdeksäiseen tähän jaksoon. Yhteiskuntaoppi oli juuri tuon 8 ja puoli, ja englanninkoe meni vaihtelevasti, mutta siitä en huolisi, koska englanti on vähän blah. Biologian koe huomenna menee huonosti, koska lukeminenkin menee huonosti, eikä nyt oikein jaksaisi mitään.
Nyt tekisi mieli sitä suklaata ja sitten olisi mukava katsoa vaikka Pimeä uhka.
On muuten pakko vielä sanoa, että nyt alkaisi jo tuo lumen tuleminen riittää. Oikeasti.
Ihan niin kuin tässä olisi oikeasti ollut mitään sanottavaakaan. Suklaata tekisi mieli, ja nyt tuli déjà vu ja sitten haluaisin katso Mythbustersia, mutta kun tulevat tauolta vasta ensi kuussa niin ei.
Ja muutenkin - tässä on taas ollut koko viikonloppu ja koko hemmetin kuukausi aikaa tehdä vaikka mitä ja nyt pitäisi saada puserrettua ulos vaikka mitä, lähinnä tuo äidinkieli vaivaa, mutta kun lisäksi pitäisi lukea biologian kokeeseen, joka on huomenna. Luulenpa etten mene kouluun muuten kuin tuon kokeenajaksi, sen verran pahalta ainakin tässä vaiheessa tuntuu.
Ihan oma syynihän se tietenkin on, kun en suostu käyttämään kuin sitä yhtä takkia, mutta vähät tuosta.
Ensi jaksossa minulla on muuten se täysi 35 viikkotuntia koulua, että juu on kivaa. Ei sentään niin kuin joillakin (muilla luokilla), että olisi neljään asti koulua, mutta joka päivä kahdeksasta kolmeen. Eikä asiaa paranna se, että kuvaamataitoa on kaiketi vain kaksi tuntia, äidinkieltä myös, sitten on matematiikkaa, biologiaa yhteiskuntaoppia ja kemiaa, joista eniten tuo kemia pelottaa, sillä vaikka ihan hyvin on tähän mennessä mennyt niin nyt se sitten kuulemma vaikeutuu, ja kun oma opettajamme on äitiylomalla niin ei voi tietää millaista opetusta sijaiselta saa.
Viime viikolla oli kokeita. Ruotsi ei mennyt mitenkään ihmeellisesti, mutta rukoilen että siitä tulee 8½, koska sillä olisi vielä ehkä jonkinlainen mahdollisuus yhdeksäiseen tähän jaksoon. Yhteiskuntaoppi oli juuri tuon 8 ja puoli, ja englanninkoe meni vaihtelevasti, mutta siitä en huolisi, koska englanti on vähän blah. Biologian koe huomenna menee huonosti, koska lukeminenkin menee huonosti, eikä nyt oikein jaksaisi mitään.
Nyt tekisi mieli sitä suklaata ja sitten olisi mukava katsoa vaikka Pimeä uhka.
On muuten pakko vielä sanoa, että nyt alkaisi jo tuo lumen tuleminen riittää. Oikeasti.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
she came to me one morning
Pitkästä, pitkästä aikaa koululiikunta oli hauskaa. Oltiin muutaman hengen porukalla laskemassa Kesoilin mäkiä, ja vaikka varpaat vähän jäätyivät, niin oli se kivaa.
tänään koulun jälkeen kävin Sofian kanssa kaupassa, jo mukaan lähti aika mahtieväät.
Kaikesta tästä oikeastaan kuuluu kiitos Tiialle, joka ehdotti lihapiirakkaa (jota ei kuvassa muuten näy kaikkien päällysteiden ja lisäkkeiden alta), kun ruotsintunnilla valitin nälkää ja ihmettelin, mitä söisin.
Jos olisin valinnut munariisipasteijan, kakkosvaihtoehdon, ei ehkä olisi ollut ihan näin prameata.
tänään koulun jälkeen kävin Sofian kanssa kaupassa, jo mukaan lähti aika mahtieväät.
Kaikesta tästä oikeastaan kuuluu kiitos Tiialle, joka ehdotti lihapiirakkaa (jota ei kuvassa muuten näy kaikkien päällysteiden ja lisäkkeiden alta), kun ruotsintunnilla valitin nälkää ja ihmettelin, mitä söisin.
Jos olisin valinnut munariisipasteijan, kakkosvaihtoehdon, ei ehkä olisi ollut ihan näin prameata.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
not one was aware of the fire that burned
Selvästikin tänne kirjoittamisen tarve iskee silloin kun asiat eivät ole kaikkein persikoimmillaan. Olisi ihana kirjoittaa tänne sellainen hyvän olon happypostaus, mutta enpä tiedä mistä sitä tuollaisen sitten repäisisi.
Torstaina kävimme koulun kanssa Kontulan metrokappelissa aidsvalistuksessa, jonkalaisessa muistelisin käyneeni ala-asteenkin aikana. Tämä jälkeen kaikkien tuli palata kouluun, mutta minä ja pari muuta kuningasta jäimme odottelemaan että Itäkeskuksen lukion esittely/avoimet ovet -päivä käynnistyisi. Ei ollut mitenkään ihanan ihmeellisen tuntuinen, kaksi asiaa lähinnä vetävät minua sinne: kielilinja ja alhainen keskiarvo (alhainen keskiarvo siksi, että siellä olisi helpompaa loistaa). Yhdeksäs päivä käyn katsastamassa Norssin, ja maaliskuussa siiten pitää päättää, että missä järjestyksessä näihin paikkoihin oikein hakee.
Tämän jälkeen - oi hemmetti, kirjoitinko tästä jo? Samperi, tästähän tuli jo kirjoitettua. Sen siitä saa kun on liikaa tavaraa liikenteellä aivoissa.
Perjantaina kävin Anttilassa, Jenny nimittäin ilmoitti, että sieltä löytyy kuudella eurolla Shaun of the Dead DVD, jota olen jo jonkin aikaa etsiskellyt. En tiedä oliko ostamani leffa viimeinen kappale, mutta olin todella iloinen saadessani sen ostettua.
Hot Fuzz kun sitten löytyisi jostain...
Minua masentaa taas, mutta hiukan eri tavalla kuin aiemmin. En ole ehkä ihan niin pahalla päällä kuin yleensä, vaan jossakin [saamattomuuden, paineiden, väsymyksen ja nälän sekoituksen] sekä [hyvän musiikin, upean katsottavan (niin kuin, tuota, Mythbusters?) ja tietoisuuden siitä, että olen syönyt viime aikoina paljon hedelmiä ja aion jatkaa samaan mallin] välillä.
Kuten olen jo kerta toisensa jälkeen sanonut, uusi englanninopettajamme on hyvä. Viime perjantaina hän kävi keskustelua erään luokkalaisen kanssa siitä, miksi hän ei ole antanut meille kappalekohtaisia sanalistoja opeteltavaksi koetta varten. Hänen mielestään sanoja on näes parempi opiskella niiden oikeissa yhteyksissä, eikä listana irrallisia sanoja.
Koe on kai ensi- tai ensiensiviikolla, ja koska olemme nyt kirjoittaneet artikkeleita ryhmän omaan lehteen (joka tulee olemaan sanalla sanoen hirveä), ei kokeeseen tule esseetehtävää, mikä harmittaa minua suuresti, koska vaikka kirjoitukseni ovat ihan laadukkaita, ne ovat käytännössä pelkkää sontaa, sisällöllisesti ainakin.
Torstaina kävimme koulun kanssa Kontulan metrokappelissa aidsvalistuksessa, jonkalaisessa muistelisin käyneeni ala-asteenkin aikana. Tämä jälkeen kaikkien tuli palata kouluun, mutta minä ja pari muuta kuningasta jäimme odottelemaan että Itäkeskuksen lukion esittely/avoimet ovet -päivä käynnistyisi. Ei ollut mitenkään ihanan ihmeellisen tuntuinen, kaksi asiaa lähinnä vetävät minua sinne: kielilinja ja alhainen keskiarvo (alhainen keskiarvo siksi, että siellä olisi helpompaa loistaa). Yhdeksäs päivä käyn katsastamassa Norssin, ja maaliskuussa siiten pitää päättää, että missä järjestyksessä näihin paikkoihin oikein hakee.
Tämän jälkeen - oi hemmetti, kirjoitinko tästä jo? Samperi, tästähän tuli jo kirjoitettua. Sen siitä saa kun on liikaa tavaraa liikenteellä aivoissa.
Perjantaina kävin Anttilassa, Jenny nimittäin ilmoitti, että sieltä löytyy kuudella eurolla Shaun of the Dead DVD, jota olen jo jonkin aikaa etsiskellyt. En tiedä oliko ostamani leffa viimeinen kappale, mutta olin todella iloinen saadessani sen ostettua.
Hot Fuzz kun sitten löytyisi jostain...
Minua masentaa taas, mutta hiukan eri tavalla kuin aiemmin. En ole ehkä ihan niin pahalla päällä kuin yleensä, vaan jossakin [saamattomuuden, paineiden, väsymyksen ja nälän sekoituksen] sekä [hyvän musiikin, upean katsottavan (niin kuin, tuota, Mythbusters?) ja tietoisuuden siitä, että olen syönyt viime aikoina paljon hedelmiä ja aion jatkaa samaan mallin] välillä.
Kuten olen jo kerta toisensa jälkeen sanonut, uusi englanninopettajamme on hyvä. Viime perjantaina hän kävi keskustelua erään luokkalaisen kanssa siitä, miksi hän ei ole antanut meille kappalekohtaisia sanalistoja opeteltavaksi koetta varten. Hänen mielestään sanoja on näes parempi opiskella niiden oikeissa yhteyksissä, eikä listana irrallisia sanoja.
Koe on kai ensi- tai ensiensiviikolla, ja koska olemme nyt kirjoittaneet artikkeleita ryhmän omaan lehteen (joka tulee olemaan sanalla sanoen hirveä), ei kokeeseen tule esseetehtävää, mikä harmittaa minua suuresti, koska vaikka kirjoitukseni ovat ihan laadukkaita, ne ovat käytännössä pelkkää sontaa, sisällöllisesti ainakin.
torstai 21. tammikuuta 2010
Tears stream down your face tai jotain
No nyt olisi sitten masennusta liikkeellä.
Tänään koulun aikana/sen jälkeen kävin tutustumassa Itäkeskuksen lukioon. Ei ollut mikään sen kummoisempi, lähinnä se kielilinja houkuttelisi. Odottelen sitä tutustumiskäyntiä Norssiin, se kun on tällä hetkellä hakemislistan kärjessä.
Koulukierroksen jälkeen kävin Tiian ja Sofian kanssa syömässä, ja jotenkin siinä sitten onnistuin hankkiutumaan pahalle päälle. Ei missään nimessä tyttöjen vika, vaan luultavasti ihan omien korvieni välissä.
Nyt sitten masentaa vähän kaikki. Toivoisin pääseväni kesällä kielimatkalle Skotlantiin, mutta se vaatisi vähän aktiivisuutta minun puolestani, ja muuta.
Että nyt sitten olen pahalla päällä.
Aloitin katselemaan erästä uutta tv-sarjaa (mutta siinä on kai vain 8 tmv osaa, eli ei mene pitkään kun sen saa kahlattua läpi) - siitä tuo viime postauksen 'Tennantin katselu'.
Tämän pitäisi oikeastaan mennä LJn puolelle, mutten jaksa kirjoittaa sinne. Jenny nimittäin tekstasi, että Anttilasta löytyy Shaun of the Deadia 6lla eurolla. Aion huomenna mennä katsomaan, mutta minun onnellani sieltä on kaikki viety. Aikaisemmin kun olen yrittänyt sitä etsiskellä niin ei ole sattunut silmään.
Tuntuu jotenkin niin luuserilta - vaikka minä olen oikeastaan rutto - valitella tällaisia (taas tuo) mutta kun eihän sitä ikinä tiedä, nimittäin juuri tästä masentuneisuudesta. Itse käytän hyväksi teini-iän tuomaa vapautta angstailla, mutta voihan se olla, että sitten onkin 'oikeasti' masentunut.
Ei sillä, että minua saisi ikinä käymään missään terapiassa. Sitä vain, että luulen omien aivojeni hyväksyvän vaikka sitten placebolääkityksen (eli c-vitamiinia naamaan, tai jotain sokereita, yeah!) jos diagnoosi tehtäisiin.
En jaksa.
En vain jaksa selittää.
Onko vähän tyhmää?
// hei BTW uudet värit ulkoasussa, nyt synkassa LJn värien kanssa!
///No nyt on äiti kotona ja saadaan jonkin verran hommaa edistettyä.
Tänään koulun aikana/sen jälkeen kävin tutustumassa Itäkeskuksen lukioon. Ei ollut mikään sen kummoisempi, lähinnä se kielilinja houkuttelisi. Odottelen sitä tutustumiskäyntiä Norssiin, se kun on tällä hetkellä hakemislistan kärjessä.
Koulukierroksen jälkeen kävin Tiian ja Sofian kanssa syömässä, ja jotenkin siinä sitten onnistuin hankkiutumaan pahalle päälle. Ei missään nimessä tyttöjen vika, vaan luultavasti ihan omien korvieni välissä.
Nyt sitten masentaa vähän kaikki. Toivoisin pääseväni kesällä kielimatkalle Skotlantiin, mutta se vaatisi vähän aktiivisuutta minun puolestani, ja muuta.
Että nyt sitten olen pahalla päällä.
Aloitin katselemaan erästä uutta tv-sarjaa (mutta siinä on kai vain 8 tmv osaa, eli ei mene pitkään kun sen saa kahlattua läpi) - siitä tuo viime postauksen 'Tennantin katselu'.
Tämän pitäisi oikeastaan mennä LJn puolelle, mutten jaksa kirjoittaa sinne. Jenny nimittäin tekstasi, että Anttilasta löytyy Shaun of the Deadia 6lla eurolla. Aion huomenna mennä katsomaan, mutta minun onnellani sieltä on kaikki viety. Aikaisemmin kun olen yrittänyt sitä etsiskellä niin ei ole sattunut silmään.
Tuntuu jotenkin niin luuserilta - vaikka minä olen oikeastaan rutto - valitella tällaisia (taas tuo) mutta kun eihän sitä ikinä tiedä, nimittäin juuri tästä masentuneisuudesta. Itse käytän hyväksi teini-iän tuomaa vapautta angstailla, mutta voihan se olla, että sitten onkin 'oikeasti' masentunut.
Ei sillä, että minua saisi ikinä käymään missään terapiassa. Sitä vain, että luulen omien aivojeni hyväksyvän vaikka sitten placebolääkityksen (eli c-vitamiinia naamaan, tai jotain sokereita, yeah!) jos diagnoosi tehtäisiin.
En jaksa.
En vain jaksa selittää.
Onko vähän tyhmää?
// hei BTW uudet värit ulkoasussa, nyt synkassa LJn värien kanssa!
///No nyt on äiti kotona ja saadaan jonkin verran hommaa edistettyä.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
kuuntelen BBC Scotlandin radiopodcasteja
Taas on ollut vähän väliä tässä päivittämisessä.
Sunnuntai. Tämä oli taas sellainen elokuvaviikonloppu. Tiia, Sofia, Jenny ja Helmi olivat paikalla ja katselimme vaikka mitä.
En tiedä pitäisikö tähän tunkea jotain kuvia, kaikki kun olivat verkkari-yöpaita-asuissaan aika hemmetin edustavan näköisiä.
Englanninopettaja antoi minulle lainaan jonkin Hemingwayn kirjoista, jota voin nyt sitten tunneilla lueksia. Perjantaina vapaa-aika meni kyllä aika lailla lagaamiseen - pää oli vähän kipeä, joten istuin vain tuolissa ja nukahtamisen estona pyörittelin kynää sormissa.
Olen kipeä. Keskiviikosta asti on ollut yskää, perjantaina alkoi aivastelu, joka on sitten jatkunut koko viikonlopun, ja nyt tulee räkää niin kuin keitinvettä spagettia täynnä olevasta läviköstä.
Pyytelin tytöiltäkin anteeksi useamman kerran, he kun mitä luultavimmin ovat saaneet myös tartunnan.
Vanhemmille lähti sana kielimatkatoiveesta. Ei vaikuttanut kovin kalliilta tuo peruspaketti, mutta siihen tietenkin tulee kaikenlaista lisää, että tiedä häntä.
Kyllä mielestäni peruskoulun lopetusta pitäisi jotenkin juhlistaa.
Voisi myös kuvitella että tämä pistäisi säästämään sieltä ja täältä - en taida jaksaa selostaa tämän tarkemmin.
Kirjoitinko jo äidinkielen murre-kirjoitelmastani? No eipä siitä muuta, kuin että kymppi tuli. Ei varmaan olisi mennyt yhtä hyvin, ellen olisi sitä täällä kirjoittaessani kävellyt äidin luokse ja sanonut 'Hei, jutellaan murteista.' Sinänsä ihanaa, kun noin voi tehdä. Hankala minun on joitain luokkalaisiani kuvitella yrittämässä samaa.
Ei kovin, tuota, yhtenäinen kirjoitus.
Sunnuntai. Tämä oli taas sellainen elokuvaviikonloppu. Tiia, Sofia, Jenny ja Helmi olivat paikalla ja katselimme vaikka mitä.
En tiedä pitäisikö tähän tunkea jotain kuvia, kaikki kun olivat verkkari-yöpaita-asuissaan aika hemmetin edustavan näköisiä.
Englanninopettaja antoi minulle lainaan jonkin Hemingwayn kirjoista, jota voin nyt sitten tunneilla lueksia. Perjantaina vapaa-aika meni kyllä aika lailla lagaamiseen - pää oli vähän kipeä, joten istuin vain tuolissa ja nukahtamisen estona pyörittelin kynää sormissa.
Olen kipeä. Keskiviikosta asti on ollut yskää, perjantaina alkoi aivastelu, joka on sitten jatkunut koko viikonlopun, ja nyt tulee räkää niin kuin keitinvettä spagettia täynnä olevasta läviköstä.
Pyytelin tytöiltäkin anteeksi useamman kerran, he kun mitä luultavimmin ovat saaneet myös tartunnan.
Vanhemmille lähti sana kielimatkatoiveesta. Ei vaikuttanut kovin kalliilta tuo peruspaketti, mutta siihen tietenkin tulee kaikenlaista lisää, että tiedä häntä.
Kyllä mielestäni peruskoulun lopetusta pitäisi jotenkin juhlistaa.
Voisi myös kuvitella että tämä pistäisi säästämään sieltä ja täältä - en taida jaksaa selostaa tämän tarkemmin.
Kirjoitinko jo äidinkielen murre-kirjoitelmastani? No eipä siitä muuta, kuin että kymppi tuli. Ei varmaan olisi mennyt yhtä hyvin, ellen olisi sitä täällä kirjoittaessani kävellyt äidin luokse ja sanonut 'Hei, jutellaan murteista.' Sinänsä ihanaa, kun noin voi tehdä. Hankala minun on joitain luokkalaisiani kuvitella yrittämässä samaa.
Ei kovin, tuota, yhtenäinen kirjoitus.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Ei ole ollut oikein intoa päivittää. Koulu on tavallisen masentavaa (erityisesti juuri tällä hetkellä, huomenna kun on luistelua). Muuten menee ihan hyvin. Ennen lomaa kirjoitettu äidinkielenaine oli kympin arvoinen, ja uusi englanninopettaja on hyvä.
Ensimmäinen läksymme oli kirjoittaa vastaus hänen itsensäesittelykirjeeseensä (huhhuh), ja minähän kirjoitin. Lyhyt tuli, mutta yritin mahduttaa yhdelle A4lle tarpeeksi tavaraa. Ihan laatukamaa myös, vaikkei mitenkään erityisen virallisen kuuloista. Ilmeisesti opettaja oli minun kirjeeni jo ehtinyt täksi päiväksi lukemaan, sillä hän pyysi minua jäämään tunnin jälkeen luokkaan, ja siellä sitten ehdotti, että vaikka lukisin jonkin kirjan ja kirjoittaisin siitä jonkun pätkän, koska 'kaikilla on oikeus oppia' - mikä sopii vallan mainiosti, varsinkin kun saan jättää tylsiä kirjan tehtäviä tekemättä.
Hänellä oli kuulemma ollut koulussa samanlaisia vaikeuksia.
Tämän lisäksi hän pukeutuu - en sano tyylikkäästi, mutta silmää miellyttävästi.
Viikonloppua odotellessa, silloin nimittäin varmaankin ennästysmäärä upeaa väkeä ja elokuvia, jees.
Ensimmäinen läksymme oli kirjoittaa vastaus hänen itsensäesittelykirjeeseensä (huhhuh), ja minähän kirjoitin. Lyhyt tuli, mutta yritin mahduttaa yhdelle A4lle tarpeeksi tavaraa. Ihan laatukamaa myös, vaikkei mitenkään erityisen virallisen kuuloista. Ilmeisesti opettaja oli minun kirjeeni jo ehtinyt täksi päiväksi lukemaan, sillä hän pyysi minua jäämään tunnin jälkeen luokkaan, ja siellä sitten ehdotti, että vaikka lukisin jonkin kirjan ja kirjoittaisin siitä jonkun pätkän, koska 'kaikilla on oikeus oppia' - mikä sopii vallan mainiosti, varsinkin kun saan jättää tylsiä kirjan tehtäviä tekemättä.
Hänellä oli kuulemma ollut koulussa samanlaisia vaikeuksia.
Tämän lisäksi hän pukeutuu - en sano tyylikkäästi, mutta silmää miellyttävästi.
Viikonloppua odotellessa, silloin nimittäin varmaankin ennästysmäärä upeaa väkeä ja elokuvia, jees.
tiistai 5. tammikuuta 2010
saa oide boku to isshou ni
Nojuu. Hah. Kuulostaa siltä, kuin jokin sekä nojaisi että venyisi.
No, niin. Ei ole sen ihmeempiä tullut tehtyä. Tänään olin Tiialla valokuvausmiitissä. Sen lisäksi on loma ollut lähinnä tietokonetta ja televisiota.
Hiukan köyhät antimet. Kylmää kanaa ja pikkelssiä. Vaikka huomattavasti vähemmän kuin tuolla toisella puolella, kyllä täälläkin nuo populaarikulttuuriviittaukset onnistuvat.
Siinäpä se taisikin olla.
No, niin. Ei ole sen ihmeempiä tullut tehtyä. Tänään olin Tiialla valokuvausmiitissä. Sen lisäksi on loma ollut lähinnä tietokonetta ja televisiota.
Hiukan köyhät antimet. Kylmää kanaa ja pikkelssiä. Vaikka huomattavasti vähemmän kuin tuolla toisella puolella, kyllä täälläkin nuo populaarikulttuuriviittaukset onnistuvat.
Siinäpä se taisikin olla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)