No jo on masentavaa tekstiä tänne suoltunut muutamalla viime kerralla. Nyt, luultavasti noin kuukauden poissaolon jälkeen, tuli pieni halu kirjoittaa jotain, ja niinhän tässä koko ajan näyttäisi tapahtuvan.
Livejournalin puolelle on tullut/tulee pitkät pätkät kaikenlaista mielenkiintoista, tänne vain laitan, että peruskoulu alkaa olemaan pikkuhiljaa ohi, viimeiset kokeet rutistetaan tällä viikolla, ja luokanvalvojamme sanoi katsovansa kahden viimeisen viikon poissaolot läpi sormien.
Pitkän, kylmän ja (enimmäkseen) kauniin valkoisen talven aikana oli mukavasti ehitnyt unohtaa, kuinka inhottavia aurinko, lämpö ja kesä ovatkaan - luitte aivan oiken: inhoan kesää.
Kahdenkymmenen asteen _helteessä_ on ikävää pitää montaa kerrosta vaatetta päällä, ja itse kun olen hieman varautunut tuon paljaan pinnan kanssa, niin lämpöön totutteleminen on ollut sanalla sanoen ja täydellisen liiottelematta, tuskallista.
Lyhyt, ytimekäs, täynnä asiaa.
tiistai 18. toukokuuta 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010
Olen ollut vähän kipeänä. Kipeänä ja allapäin. No en ehkä varsinaisesti allapäin, sehän kuulostaa siltä kuin olisin surullinen. Väsynyt ja masentunut kuvaavat ehkä paremmin.
En jaksaisi kirjoittaa. Jotenkin tämä paikka ei ole inspiroiva. LJn puolelle tekstiä suoltuu kyllä suuret määrät, mutta tänne? En edes muista mitään mielenkiintoisia tapahtumia viimeisen ~kahden viikon ajalta.
Ja tuolla toisella puolella? Musiikkia, elokuvia, televisiota, loputtomasti.
Mutta siitähän sen näkee, mitä elämäni on. Elämäni on tätä tietokoneella notkumista ja noita edellämainittuja asioita, ei niinkään sosiaalisia tapahtumia tai muuta mukavaa, mistä täällä puhelisin.
Olen ollut poissa koulusta.
Koulu on tylsää. Uusi matematiikanopettajmme on sukka ja tämänhetkinen aihe on ihanan avaruusgeometrian jälkeen puuduttava.
En tiedä mitä väki on tehnyt englannintunneilla, mutta jotenkin epäilen, ettei se ole mitään kovin loistokasta.
Maantieto tulee luultavasti olemaan todella tylsää.
Viime postauksessa sanoin, että olin jättänyt yhden jutun julkaisematta kahdesta syystä ja että toinen niistä oli, että se oli lievästi sanottuna huonoa masentelutekstiä.
Tämänkin voisi jättää postaamatta. En ole sanonut mitään tarpeellista. Jos netti ei toimisikaan...
En jaksaisi kirjoittaa. Jotenkin tämä paikka ei ole inspiroiva. LJn puolelle tekstiä suoltuu kyllä suuret määrät, mutta tänne? En edes muista mitään mielenkiintoisia tapahtumia viimeisen ~kahden viikon ajalta.
Ja tuolla toisella puolella? Musiikkia, elokuvia, televisiota, loputtomasti.
Mutta siitähän sen näkee, mitä elämäni on. Elämäni on tätä tietokoneella notkumista ja noita edellämainittuja asioita, ei niinkään sosiaalisia tapahtumia tai muuta mukavaa, mistä täällä puhelisin.
Olen ollut poissa koulusta.
Koulu on tylsää. Uusi matematiikanopettajmme on sukka ja tämänhetkinen aihe on ihanan avaruusgeometrian jälkeen puuduttava.
En tiedä mitä väki on tehnyt englannintunneilla, mutta jotenkin epäilen, ettei se ole mitään kovin loistokasta.
Maantieto tulee luultavasti olemaan todella tylsää.
Viime postauksessa sanoin, että olin jättänyt yhden jutun julkaisematta kahdesta syystä ja että toinen niistä oli, että se oli lievästi sanottuna huonoa masentelutekstiä.
Tämänkin voisi jättää postaamatta. En ole sanonut mitään tarpeellista. Jos netti ei toimisikaan...
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
She can kill with a smile
Taas on ollut taukoa, mutta ei mitenkään tarkoituksella. (Nyt tulee sitten vähän pidempää settiä.)
Oikeastaan tarkoituksenani oli päivittää jossain välissä, minulla oli kaikki kirjoitettunakin ja muuta, mutta netti ei sattunut ratkaisun hetkellä toimimaan (johtuu muuten siitä, että nyt käytössä on DNAn mokkula, joka vähän tuntuisi välillä kaatuilevan), joten päätin jätää postaamatta (osatekijänä myös se, että kyseinen teksti oli aikamoista teiniangstisontaa).
Koulussa viimeisien vetely lähenee uhkaavaa vauhtia. Viides ja viimeinen jakso alkaa maanantaina kahden viikon päästä, iloisesti liikuntatunneilla kahdeksasta kymmeneen.
Nyt tämän jakson ollessa lopussa meillä on taas ollut paljohkosti kokeita. Tavallisten kokeiden lisäksi ovat tietysti yhdeksäsluokkalaisten valtakunnalliset, joista äidinkieli on jo suoritettu (meni vähän niin ja näin, sain kahdeksikon, mutta luokan tasoon suhteutettuna se oli parhaimmistoa. Luokallamme kukaan ei saanut kiitettävää, kahdeksaisia oli neljä, seitsemäisiä muistaakseni kymmenen ja kuutoisia kaiketi yhdeksän. Tai jotain. [Tämän lisäksi äidinkielenopettajamme tuli minulle varta vasten kertomaan {/ohitse kävellessään mainitsi}, että oli harmissaan siitä, kuinka minulta oli jäänyt yksi tehtävä vähän puolitiehen. Jotenkin se paransi päivääni, vaikka aihe ei ollutkaan se ihanin mahdollinen]).
Äidinkielessä vähän valoisampi asia oli kauan sitten tehdyn Kalevala-kansion tämänviikkoinen palautus. Itse pelkäsin pahinta (vaikka se ei ole mitenkään epätavallista, kuuluuhan elämänohjeeni seuraavasti: "Odota pahinta; et pety koskaan ja joskus saatat yllättyä iloisesti."), mutta mitä vielä. Tietokoneella noin neljässä päivässa koottu kyhäelmä, josta moni tehtävänannoisssa pyydetty asia puuttui, toi minulle kiitettävän, 10-:n nimittäin.
Opettajan kommenteissa kehuttiin kahta 'oivaltavaa'sarjakuvaa, jotka tein työtä varten (niiden tekemiseen meni yksi päivä noista neljästä) sekä taitavasti kirjoitettuja ja hienostai laadittuja asiatekstejä.
Lisäksi äidinkielessä tässä jaksossa jokaisen luokkalaisemme tulee pitää onnittelupuhe ennalta määrätystä aiheesta sattumanvaraisesti valitulle luokkatoverille, ja minä pidin puheeni tiistaina.
En valmistatunut puheeseen mitenkään (hatustahan nämä tällaiset vedetään) vaikka aikaa olisi ollut nyt jo kuukausi tai puolitoista - ja minun oli jopa keksittävä aihe lähes kokonaan itse: "Luokkalaisesi on valittu vuoden ______." Niin miksikä?
Hautausurakoitsijaksi, siihen minä päädyin.
Onnittelupuheen lisäksi jokaisen on pidettävä lyhyt kiitospuhe kun heitä onnitellaan, eikä minun vuoroni tässä ole vielä tullut. Odotan kyllä innolla.
Näytön paikka on muissakin aineissa. Yläasteen viimeinen elämänkatsomustiedon tuntini oli tänään. Palautimme kulutukseen ja kierrätykseen liittyneet projektityöt (jonka tein alusta loppuun viime yönä 22:30 ja 00:30 välillä) ja sitten juttelimme tulevaisuudesta lopun tunnista. Opettajamme jäi tänään myös äitiyslomalle, joten tunnelma oli - jos ei suoranaisen haikea, niin jotenkin vähän masentava. (Masentuvuus syntyy oikeastaan siitä, että ETn opettajani on myös luokkani matematiikanopettaja, joten ensi jakson ja samalla yläasteen viimeiset matematiikat meille opettaa joku tuntematon henkilö).
Mainittava on myös, että tämä äitiyslomalle jäänyt opettaja oli neljäs niin tekevä naisopettajani yläastetaipaleeni ajalta, ja avaikkei hän ollut ainoa, joka lahjoi meitä karkeilla (Fazerin konvehteja: Geisha matematiikan tunnilla ja Sininen ja Geisha ETssä.), oli hän ainoa joka viitsi hyvästellä luokkamme sopivalla tavalla ja toivottaa meille onnea ja menestystä tulevaisuuteen (tai näin minusta tuntuu - hän on nimittäin ollut yksi upeimpia opettajiani yläasteen aikana).
Kaiken tämän lisäksi aika painaa päälle, täytän nimittäin kuusitoista kuuden päivän päästä. Tässä vaiheessa tuntuu (ja tiedän muuten, etten ole ainoa, joka näin tuntee), että kuusitoista on turhin ikä ikinä. Juhlat olisivat maananataina ja tsuikkelsson täällä pitisi siivota.
Tämän lisäksi olen vähän jännittynyt siitä, mitä kaikki sanovat hiuksistani. (Itse rakastan.)
+ Jotenkin on järjettömän ihanaa, kun pääsee jakamaan muille jotain, mitä rakastaa.
/jääköön mysteeriksi.
Oikeastaan tarkoituksenani oli päivittää jossain välissä, minulla oli kaikki kirjoitettunakin ja muuta, mutta netti ei sattunut ratkaisun hetkellä toimimaan (johtuu muuten siitä, että nyt käytössä on DNAn mokkula, joka vähän tuntuisi välillä kaatuilevan), joten päätin jätää postaamatta (osatekijänä myös se, että kyseinen teksti oli aikamoista teiniangstisontaa).
Koulussa viimeisien vetely lähenee uhkaavaa vauhtia. Viides ja viimeinen jakso alkaa maanantaina kahden viikon päästä, iloisesti liikuntatunneilla kahdeksasta kymmeneen.
Nyt tämän jakson ollessa lopussa meillä on taas ollut paljohkosti kokeita. Tavallisten kokeiden lisäksi ovat tietysti yhdeksäsluokkalaisten valtakunnalliset, joista äidinkieli on jo suoritettu (meni vähän niin ja näin, sain kahdeksikon, mutta luokan tasoon suhteutettuna se oli parhaimmistoa. Luokallamme kukaan ei saanut kiitettävää, kahdeksaisia oli neljä, seitsemäisiä muistaakseni kymmenen ja kuutoisia kaiketi yhdeksän. Tai jotain. [Tämän lisäksi äidinkielenopettajamme tuli minulle varta vasten kertomaan {/ohitse kävellessään mainitsi}, että oli harmissaan siitä, kuinka minulta oli jäänyt yksi tehtävä vähän puolitiehen. Jotenkin se paransi päivääni, vaikka aihe ei ollutkaan se ihanin mahdollinen]).
Äidinkielessä vähän valoisampi asia oli kauan sitten tehdyn Kalevala-kansion tämänviikkoinen palautus. Itse pelkäsin pahinta (vaikka se ei ole mitenkään epätavallista, kuuluuhan elämänohjeeni seuraavasti: "Odota pahinta; et pety koskaan ja joskus saatat yllättyä iloisesti."), mutta mitä vielä. Tietokoneella noin neljässä päivässa koottu kyhäelmä, josta moni tehtävänannoisssa pyydetty asia puuttui, toi minulle kiitettävän, 10-:n nimittäin.
Opettajan kommenteissa kehuttiin kahta 'oivaltavaa'sarjakuvaa, jotka tein työtä varten (niiden tekemiseen meni yksi päivä noista neljästä) sekä taitavasti kirjoitettuja ja hienostai laadittuja asiatekstejä.
Lisäksi äidinkielessä tässä jaksossa jokaisen luokkalaisemme tulee pitää onnittelupuhe ennalta määrätystä aiheesta sattumanvaraisesti valitulle luokkatoverille, ja minä pidin puheeni tiistaina.
En valmistatunut puheeseen mitenkään (hatustahan nämä tällaiset vedetään) vaikka aikaa olisi ollut nyt jo kuukausi tai puolitoista - ja minun oli jopa keksittävä aihe lähes kokonaan itse: "Luokkalaisesi on valittu vuoden ______." Niin miksikä?
Hautausurakoitsijaksi, siihen minä päädyin.
Onnittelupuheen lisäksi jokaisen on pidettävä lyhyt kiitospuhe kun heitä onnitellaan, eikä minun vuoroni tässä ole vielä tullut. Odotan kyllä innolla.
Näytön paikka on muissakin aineissa. Yläasteen viimeinen elämänkatsomustiedon tuntini oli tänään. Palautimme kulutukseen ja kierrätykseen liittyneet projektityöt (jonka tein alusta loppuun viime yönä 22:30 ja 00:30 välillä) ja sitten juttelimme tulevaisuudesta lopun tunnista. Opettajamme jäi tänään myös äitiyslomalle, joten tunnelma oli - jos ei suoranaisen haikea, niin jotenkin vähän masentava. (Masentuvuus syntyy oikeastaan siitä, että ETn opettajani on myös luokkani matematiikanopettaja, joten ensi jakson ja samalla yläasteen viimeiset matematiikat meille opettaa joku tuntematon henkilö).
Mainittava on myös, että tämä äitiyslomalle jäänyt opettaja oli neljäs niin tekevä naisopettajani yläastetaipaleeni ajalta, ja avaikkei hän ollut ainoa, joka lahjoi meitä karkeilla (Fazerin konvehteja: Geisha matematiikan tunnilla ja Sininen ja Geisha ETssä.), oli hän ainoa joka viitsi hyvästellä luokkamme sopivalla tavalla ja toivottaa meille onnea ja menestystä tulevaisuuteen (tai näin minusta tuntuu - hän on nimittäin ollut yksi upeimpia opettajiani yläasteen aikana).
Kaiken tämän lisäksi aika painaa päälle, täytän nimittäin kuusitoista kuuden päivän päästä. Tässä vaiheessa tuntuu (ja tiedän muuten, etten ole ainoa, joka näin tuntee), että kuusitoista on turhin ikä ikinä. Juhlat olisivat maananataina ja tsuikkelsson täällä pitisi siivota.
Tämän lisäksi olen vähän jännittynyt siitä, mitä kaikki sanovat hiuksistani. (Itse rakastan.)
+ Jotenkin on järjettömän ihanaa, kun pääsee jakamaan muille jotain, mitä rakastaa.
/jääköön mysteeriksi.
torstai 25. maaliskuuta 2010
torstai 18. maaliskuuta 2010
Lyhyesti
Aääh. En ole päivittänyt. No, en tätä puolta. LJssä sen sijaan...
Enkä taida oikeastaan jaksaa päivittää nytkään, muuta kuin, että koulu on järjettömän väsyttävää, viikonloppu on taas pyhitetty elokuville ja että maanantaina hiukset muuttuvat. (!!!. Olen innoissani ja jännittynyt ja peloissani ja iloinen, mutta en jaksa kirjoittaa mitenkään pitkästi.)
Tällaiseksi olisi tarkoitus saada:
Oi kun väsyttää.
Enkä taida oikeastaan jaksaa päivittää nytkään, muuta kuin, että koulu on järjettömän väsyttävää, viikonloppu on taas pyhitetty elokuville ja että maanantaina hiukset muuttuvat. (!!!. Olen innoissani ja jännittynyt ja peloissani ja iloinen, mutta en jaksa kirjoittaa mitenkään pitkästi.)
Tällaiseksi olisi tarkoitus saada:
Oi kun väsyttää.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Wanna say 'love your hair'
En muista milloin viimeksi, jos koskaan, olisin ollut näin väsynyt näin pitkän aikaa putkeen.
Koko viikon (tai ainakin tiistaista asti) olen ollut aivan jumalattoman väsynyt. Mikä vielä parempaa, olen oikeasti nukkunut niin kuin kuka tahansa 15-vuotias. En ole nukkunut päiväunia, olen mennyt nukkumaan kymmenen ja yhdentoista välillä ja herännyt joka päivä puoli seitsemän ja seitsemän välillä.
Ja silti koulussa keskittyminen on työn takana. Ensimmäiset tunnit menevät aivan hukkaan, kuten yleensä myös viimeiset, jotenka esimerkiksi ranska, äidinkieli ja yhteiskuntaoppi ovat varsin heikoilla.
Eikä siinä mitään, olen sinänsä ylpeä siitä, että olen kyennyt nukkumaan 'tavallisesti', mutta jos epätavallinen nukkumajärjestys, johon viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana olen tottunut häiritsee elämääni vähemmän kuin tasatahtinen unirytmi, niin jokin on kyllä vialla.
Ei ole kivaa. Koska väsyneenä mikään ei ole kivaa, eihän? Lähes koko viikon olen ollut pahalla päällä (keskiviikko oli ihan siedettävä liikuntatunneista huolimatta - kiitos Tiia) enkä ole saanut mitään tehdyksi.
Masentavaa.
Koko viikon (tai ainakin tiistaista asti) olen ollut aivan jumalattoman väsynyt. Mikä vielä parempaa, olen oikeasti nukkunut niin kuin kuka tahansa 15-vuotias. En ole nukkunut päiväunia, olen mennyt nukkumaan kymmenen ja yhdentoista välillä ja herännyt joka päivä puoli seitsemän ja seitsemän välillä.
Ja silti koulussa keskittyminen on työn takana. Ensimmäiset tunnit menevät aivan hukkaan, kuten yleensä myös viimeiset, jotenka esimerkiksi ranska, äidinkieli ja yhteiskuntaoppi ovat varsin heikoilla.
Eikä siinä mitään, olen sinänsä ylpeä siitä, että olen kyennyt nukkumaan 'tavallisesti', mutta jos epätavallinen nukkumajärjestys, johon viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana olen tottunut häiritsee elämääni vähemmän kuin tasatahtinen unirytmi, niin jokin on kyllä vialla.
Ei ole kivaa. Koska väsyneenä mikään ei ole kivaa, eihän? Lähes koko viikon olen ollut pahalla päällä (keskiviikko oli ihan siedettävä liikuntatunneista huolimatta - kiitos Tiia) enkä ole saanut mitään tehdyksi.
Masentavaa.
torstai 25. helmikuuta 2010
you can't take the sky from me
Lyhyesti.
Ostin tänään paidan, jossa on tällainen kuva:
Ja nyt ruokana:
Pitkään jo on tehnyt mieli katkarapu-majoneesi-paahtoleipiä.
Ostin tänään paidan, jossa on tällainen kuva:
Ja nyt ruokana:
Pitkään jo on tehnyt mieli katkarapu-majoneesi-paahtoleipiä.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
There's something inside your head
Lomalla taas. En usko jaksavani selitellä sen kummempia. Alun perin ei ollut ollenkaan tarkoitus postata mitään loman aikana, mutta halusin jakaa tämän yhden ostoksen teidän kanssanne.
Tosiaan, Keskisellä käytiin ja Jalokivigalleriasta tarttui tällainen mukaan. Katselin kaulakoruja ja kun tämä sattui silmään niin oli pakko ostaa. Mitä näet musteläikässä?
Tosiaan, Keskisellä käytiin ja Jalokivigalleriasta tarttui tällainen mukaan. Katselin kaulakoruja ja kun tämä sattui silmään niin oli pakko ostaa. Mitä näet musteläikässä?
torstai 18. helmikuuta 2010
you were only waiting for this moment to arrive
Jumatsuka. Jonkun aikaa päässyt kulumaan viime päivityksestä.
Tässä on ehtinyt päästä tapahtumaan kaikenlaista. Koulussa uusi jakso on alkanut ihan mukavasti.
Tiistain musiikintunti oli pitkästä aikaa oikeasti nautittava. Kirjoitimme vihkoon jotain laulamisesta ja sitten lauloimme muutamaa kappaletta, ja omasta mielestäni ainakin meno oli ihan upeaa. Eräs luokkalaisistani koki ilmestyksen ja loppupäivän toitotti sitä, kuinka musiikinopettajamme kuulemma on hyvännäköinen.
Kävin tuossa joku päivä UFFilla ostoksilla. Kaikki vaatteet olivat 3 euroa, mutta mukaan tarttui vain kaksi kappaletta:
Punainen samettinen liivi. Vähän ryppyinen, mutta nopeastikos tuollaisen silittää.
Musta nahkatakki. En niin paljoa perusta niistä maatalaahaavista (oi joi mikä määrä a-kirjaimia) pitkistä takeista, joten tällainen lyhyempi on juuri hyvä. Olen mennyt lähes koko talven vanhalla ruskealla nahkatakilla, joten tämä nyt tuo vähän vaihtelua siihen. Kuvassa ehkä vähän mölön näköinen, mutta oikeasti se näyttää aivan hyvältä. Olisi muuten maksanut 35 euroa, ellei olisi ollut juuri tuo 3 e:n tasarahapäivä.
En oikeastaan tiedä mitä muuta tähän pitäisi lisätä.
Paitsi että tänään tulee Shaun of the Dead TV:stä. Alkaa kylläkin vasta joskus yhdentoista jälkeen, mutta väliäkö tuolla.
Hiihtoloma alkaa ihan hetken päästä. Olen menossa isovanhemmille muutamaksi päiväksi.
Tässä on ehtinyt päästä tapahtumaan kaikenlaista. Koulussa uusi jakso on alkanut ihan mukavasti.
Tiistain musiikintunti oli pitkästä aikaa oikeasti nautittava. Kirjoitimme vihkoon jotain laulamisesta ja sitten lauloimme muutamaa kappaletta, ja omasta mielestäni ainakin meno oli ihan upeaa. Eräs luokkalaisistani koki ilmestyksen ja loppupäivän toitotti sitä, kuinka musiikinopettajamme kuulemma on hyvännäköinen.
Kävin tuossa joku päivä UFFilla ostoksilla. Kaikki vaatteet olivat 3 euroa, mutta mukaan tarttui vain kaksi kappaletta:
Punainen samettinen liivi. Vähän ryppyinen, mutta nopeastikos tuollaisen silittää.
Musta nahkatakki. En niin paljoa perusta niistä maatalaahaavista (oi joi mikä määrä a-kirjaimia) pitkistä takeista, joten tällainen lyhyempi on juuri hyvä. Olen mennyt lähes koko talven vanhalla ruskealla nahkatakilla, joten tämä nyt tuo vähän vaihtelua siihen. Kuvassa ehkä vähän mölön näköinen, mutta oikeasti se näyttää aivan hyvältä. Olisi muuten maksanut 35 euroa, ellei olisi ollut juuri tuo 3 e:n tasarahapäivä.
En oikeastaan tiedä mitä muuta tähän pitäisi lisätä.
Paitsi että tänään tulee Shaun of the Dead TV:stä. Alkaa kylläkin vasta joskus yhdentoista jälkeen, mutta väliäkö tuolla.
Hiihtoloma alkaa ihan hetken päästä. Olen menossa isovanhemmille muutamaksi päiväksi.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Ei millään jaksaisi. No okei joo, olen kipeä, se varmaan vaikuttaa vähän, mutta silti.
Ihan niin kuin tässä olisi oikeasti ollut mitään sanottavaakaan. Suklaata tekisi mieli, ja nyt tuli déjà vu ja sitten haluaisin katso Mythbustersia, mutta kun tulevat tauolta vasta ensi kuussa niin ei.
Ja muutenkin - tässä on taas ollut koko viikonloppu ja koko hemmetin kuukausi aikaa tehdä vaikka mitä ja nyt pitäisi saada puserrettua ulos vaikka mitä, lähinnä tuo äidinkieli vaivaa, mutta kun lisäksi pitäisi lukea biologian kokeeseen, joka on huomenna. Luulenpa etten mene kouluun muuten kuin tuon kokeenajaksi, sen verran pahalta ainakin tässä vaiheessa tuntuu.
Ihan oma syynihän se tietenkin on, kun en suostu käyttämään kuin sitä yhtä takkia, mutta vähät tuosta.
Ensi jaksossa minulla on muuten se täysi 35 viikkotuntia koulua, että juu on kivaa. Ei sentään niin kuin joillakin (muilla luokilla), että olisi neljään asti koulua, mutta joka päivä kahdeksasta kolmeen. Eikä asiaa paranna se, että kuvaamataitoa on kaiketi vain kaksi tuntia, äidinkieltä myös, sitten on matematiikkaa, biologiaa yhteiskuntaoppia ja kemiaa, joista eniten tuo kemia pelottaa, sillä vaikka ihan hyvin on tähän mennessä mennyt niin nyt se sitten kuulemma vaikeutuu, ja kun oma opettajamme on äitiylomalla niin ei voi tietää millaista opetusta sijaiselta saa.
Viime viikolla oli kokeita. Ruotsi ei mennyt mitenkään ihmeellisesti, mutta rukoilen että siitä tulee 8½, koska sillä olisi vielä ehkä jonkinlainen mahdollisuus yhdeksäiseen tähän jaksoon. Yhteiskuntaoppi oli juuri tuon 8 ja puoli, ja englanninkoe meni vaihtelevasti, mutta siitä en huolisi, koska englanti on vähän blah. Biologian koe huomenna menee huonosti, koska lukeminenkin menee huonosti, eikä nyt oikein jaksaisi mitään.
Nyt tekisi mieli sitä suklaata ja sitten olisi mukava katsoa vaikka Pimeä uhka.
On muuten pakko vielä sanoa, että nyt alkaisi jo tuo lumen tuleminen riittää. Oikeasti.
Ihan niin kuin tässä olisi oikeasti ollut mitään sanottavaakaan. Suklaata tekisi mieli, ja nyt tuli déjà vu ja sitten haluaisin katso Mythbustersia, mutta kun tulevat tauolta vasta ensi kuussa niin ei.
Ja muutenkin - tässä on taas ollut koko viikonloppu ja koko hemmetin kuukausi aikaa tehdä vaikka mitä ja nyt pitäisi saada puserrettua ulos vaikka mitä, lähinnä tuo äidinkieli vaivaa, mutta kun lisäksi pitäisi lukea biologian kokeeseen, joka on huomenna. Luulenpa etten mene kouluun muuten kuin tuon kokeenajaksi, sen verran pahalta ainakin tässä vaiheessa tuntuu.
Ihan oma syynihän se tietenkin on, kun en suostu käyttämään kuin sitä yhtä takkia, mutta vähät tuosta.
Ensi jaksossa minulla on muuten se täysi 35 viikkotuntia koulua, että juu on kivaa. Ei sentään niin kuin joillakin (muilla luokilla), että olisi neljään asti koulua, mutta joka päivä kahdeksasta kolmeen. Eikä asiaa paranna se, että kuvaamataitoa on kaiketi vain kaksi tuntia, äidinkieltä myös, sitten on matematiikkaa, biologiaa yhteiskuntaoppia ja kemiaa, joista eniten tuo kemia pelottaa, sillä vaikka ihan hyvin on tähän mennessä mennyt niin nyt se sitten kuulemma vaikeutuu, ja kun oma opettajamme on äitiylomalla niin ei voi tietää millaista opetusta sijaiselta saa.
Viime viikolla oli kokeita. Ruotsi ei mennyt mitenkään ihmeellisesti, mutta rukoilen että siitä tulee 8½, koska sillä olisi vielä ehkä jonkinlainen mahdollisuus yhdeksäiseen tähän jaksoon. Yhteiskuntaoppi oli juuri tuon 8 ja puoli, ja englanninkoe meni vaihtelevasti, mutta siitä en huolisi, koska englanti on vähän blah. Biologian koe huomenna menee huonosti, koska lukeminenkin menee huonosti, eikä nyt oikein jaksaisi mitään.
Nyt tekisi mieli sitä suklaata ja sitten olisi mukava katsoa vaikka Pimeä uhka.
On muuten pakko vielä sanoa, että nyt alkaisi jo tuo lumen tuleminen riittää. Oikeasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)